Virtuaalitalli Hiprakka

Annan isä Pessimistinen oli luonteeltaan pääosin rauhallinen ja leppoisa otus, mutta osasi kyllä laittaa hanttiin ratsun ominaisuudessa, mikäli ratsastaja ei tasan tarkkaan tiennyt, mitä halusi orin tekevän tai muutoin osoitti selässä epävarmuutta. Oikean ratsastajan kanssa sen taidot kuitenkin riittivät hienosti vaativa b -luokkaan saakka ja se onkin kahminut suuret kasat pokaaleja ja ruusukkeita niistä luokista. Esteilläkin orin kanssa on startattu muutamia kertoja, mutta eipä siitä sille sen kummempaa uraa kehkeytynyt. Kantakirjasta ori löytyi toiselta palkinnolta ja jälkeläisluokkakin on hienoa A:ta. Nimi ei ollut orin kohdalla enne, se oli kaikkea muuta kuin pessimistinen!

Pettynyt Pessimisti puolestaan oli kompakti monitoimipolle. Se oli mukana opettamassa lukuisia tenvaia hevosihmisiksi, toimi ajettaessa hienosti ja maastossa sen kanssa oli mukavaa köpötellä rennosti. Ori on kilpailut niin koulussa, esteillä, valjakkoajossa sekä maastoesteillä ja jokaisesta lajista on tullut enemmän tai vähemmän palkintoja. Kantakirjassa tämä monitaituri oli hienolla ykköspalkinnolla ja jälkeläisiä sille on siunaantunut huimat 154 kappaletta! Ori lopetettiin 28-vuotiaana vanhuuden vaivojen vuoksi.

Kurinalainen oli suurehko rautiaankimo tamma. Leppoisa kaveri harrastukseen kuin harrastukseen, vaikkakin oli heiman arka ja säikky alussa uusia asioita kohtaan. Tamma oli kantakirjattu II-palkinnolle ja se toimi pääsääntöisesti kouluratsuna sekä siitostammana. Suursta koostaan huolimatta tämä oli suhteellisen siro rakenteeltaan ja ketteräkin. Nalleksi kutsuttu tamma varsoi elämänsä aikana kuusi kertaa, joista tuli viisi potraa poikaa sekä yksi heti varsomisen jälkeen menehtynyt tamma. Tamma itse menehtyi tapaturmaisesti autokolarissa helmikuussa 2012 ollessaan 17-vuotias.

Parempaan Päin on mustankimo pikkuneiti. Tai, eipä se oikeasti ole edes pieni, keskikokoinenhan se on fyysisesti, mutta käyttäytyy enmmän ponimaisesti kuin suomenhevoselle tyypillisesti. Tästä huolimatta tamma on taitava kouluratsu ja kilpaillut menestyksellisesti helppo A - vaativa B -tasoilla. Hieman nuorempana sen kanssa on kierretty myös pienissä (max. 90cm) esteluokissa vaihtelevasti menestyen. Pirre asuu edelleen eräällä ratsastuskoululla yksityisenä hevosena, se ei tosin enää kilpaile, mutta tunneilla se käy satunnaisesti. Tamma on kantakirjattu toiselle palkinnolle ja jälkeläisiä sillä on kaksi kappaletta, yksi ori ja yksi tamma.

Liitelijä oli hieman kipakampi herra luonteeltaan. Se saattoi äksyillä vähän kelle sattuu, mutta oriin tunteneet tiesivät, ettei se kummempia kuitenkaan tee. Jos orille näytti hiukkaakaan epäröintiä saati pelkoa, käytti se törkeästi hyväkseen valta-asemaansa ja kyykytti ihmistä miten päin tahansa. Napakan ja periksiantamattoman ihmisen kanssa siitä kuitenkin kuoriutui oikein mainio monitoimipolle, joka taitoi koulukuviot vaativiin luokkiin saakka ja ponnisti heittämällä yli jopa 120 cm esteradoista. 157-senttinen kimo ori astui eläessään 16 tammaa, joista sille syntyi lopulta 14 jälkeläistä.

Milana oli puolestaan todella rauhallinen hevonen. Se ei turhia hötkyillyt ja oli aivan kaikkien kaveri. Tammalla olikin sankka fanikunta ratsastuskouluvuosinaan. Tamman kanssa on kilpailu aluetasolla niin koulu- kuin esteratsastuksen parissa lukemattomien ratsastajien kanssa vaihtelevasti menestyen. 13-vuotiaana tamma myytiin eräälle Suomeen muuttaneelle saksalaisnaiselle, joka teetti Milanalla kolme varsaa ja kilpaili hieman tavoitteellisemmin. Kantakirjasta Milana löytyi kolmannelta palkinnolta.

Kilpailukalenteri

Yhteensä 40 KRJ-sijoitusta, joista 1 on CUP-sijoitus. Kilpaura on päättynyt.

19.11.2016 Hiprakka - He A - 6/50 21.11.2016 Hiprakka - He A - 1/50 26.11.2016 Hiprakka - He A - 6/50 27.11.2016 Hiprakka - He A - 7/50 08.02.2017 Teilikorpi - He B - 2/50 08.06.2017 Hiprakka - He A - 1/35 09.09.2017 Hiprakka - He A - 5/40 20.09.2017 Hiprakka - He A - 5/40 26.09.2017 Hiprakka - He A - 2/40 17.10.2017 Team J&K - He C - 5/40 21.10.2017 Team J&K - He C - 4/40 25.10.2017 Team J&K - He C - 1/40 26.10.2017 Team J&K - He C - 3/40 14.07.2018 Moana part breds - He B - 3/34 14.07.2018 Moana part breds - He B - 3/38 17.07.2018 Moana part breds - He B - 1/32 18.07.2018 Moana part breds - He B - 2/32 31.10.2018 Riemunkirjava - He C - 2/41 01.11.2018 Riemunkirjava - He C - 2/46 03.11.2018 Riemunkirjava - He C - 1/41

08.11.2018 Riemunkirjava - He C - 1/41 31.10.2018 KRJ-Cup - He A - 3/308 20.01.2019 Rushock Bog - He A - 4/30 24.01.2019 Rushock Bog - He B - 2/30 25.01.2019 Rushock Bog - He B - 1/30 01.02.2019 Chersey - He B - 2/50 02.02.2019 Chersey - He C - 5/50 05.02.2019 Chersey - He B - 5/50 08.02.2019 Chersey - He C - 6/50 10.02.2019 Chersey - He B - 5/50 11.02.2019 Team J&K - He A - 6/40 14.02.2019 Team J&K - He A - 3/40 15.02.2019 Team J&K - He A - 4/40 16.02.2019 Team J&K - He A - 6/40 17.02.2019 Team J&K - He A - 5/40 18.02.2019 Team J&K - He A - 4/40 20.02.2019 Team J&K - He A - 3/40 05.02.2019 Hiprakka - He A - 4/30 11.02.2019 Hiprakka - He A - 5/30 12.02.2019 Hiprakka - He A - 1/30

Päiväkirjamerkinnät ja valmennukset

Helmikuu 2019

Mikäs olisikaan parempi tapa lopettaa tamman kisauraa kuin kotikisoissa? No ei sitten niin mikään. Paitsi se, että niissä kaksipäiväisissä kisoissa vielä molempinä päivinä sijoittuu ja viimeisenä päivänä jopa voittaa koko luokan!

Iltapäivällä kisaurakan oltua lopullisesti ohitse, pääsi Anna rentoutumaan lumiseen tarhaan kavereiden kanssa. Siellä ne kirmasivat kuin viimeistä päivää lumen pöllytessä ilmassa. Hymyillen hipsin itse tallin suuntaan, jossa oli kahvit valumassa ja täytekakku odotti jääkaapissa taas erään hevosen kisauran päättymisen kunniaksi.

Jotta kisauran päättyminen ei olisi vain ihmisten juhlaa, niin Annakin pääsi illalla herkuttelemaan porkkanoin ja omenaviipalein koristellun "leipäkakun" muodossa. Lisäksi tamma pääsi nauttimaan ansaitusta hieronnastaan ja sai vapautuksen illan liikunnasta.

6.3.2019, varsomista ja mammailua

Kello oli 3.20, kun heräsin puhelimen sitkeään tärinään yöpöydälläni. Katja tallilta. Samalla hetkellä, kun sain luettua soittajan nimen, tajusin, että nyt tapahtuu! Tätä hetkeä oli odotettu jo pieni ikuisuus! Nimittäin Annan varsomista. Vasinainen laskettuaika meni jo vajaa kaksi viikkoa sitten ja viimeisen viikon tallissa on joku ollut päivystämässä 24/7 ihan varmuuden vuoksi vain. Tänä yönä se vihdoin tapahtuu ja varsa saadaan maailmaan.

Auton ratissa sutaisin hiuksia pois naamalta ja vasta tallilla kerkesin kiskomaan takin kiinni ja kiepauttamaan kaulahuivin kunnolla. Pakkasta oli reilut 20 astetta, mutta en kerennyt edes tajuamaan sitä kiitäessäni pakkaslumen narskuessa kenkieni alla kohti tallin ovia.

Tallissa Katja oli seuraamassa Annan vointia. Tamma oli hyvissä voimissa ja jäimme yhdessä seuraamaan varsomista. Tovin kuluttua seuraamme liittyi myös eläinlääkäri, ihan vain varmuuden vuoksi, ja jatkoimme sivusta seuraamista. Lopulta Anna laittoi maaten ja pikkuhiljaa alkoi näkymään sikiökalvoa. Siirryimme hieman kauemmaksi seuraamaan tilannetta, jotta Anna saisi kaiken rauhan toimilleen.

Varsominen sujui tälläkin kertaa täysin ilman ongelmia ja lopulta maailmaan ilmestyi kaunis rautias orivarsa, jonka Anna otti heti hoiviinsa.

Aikainen herätys teki tehtävänsä ja tässä vaiheessa alkoi hieman silmät luppaamaan itse kullakin. PÄästin Katjan ja eläinlääkärin lähtemään nukkumaan ja itse suuntasin satulahuoneeseen laittamaan kahvia. Sama kai se olisi nyt jäädä aamutallia tekemään samaan syssyyn ja seurailla jälkeisvaiheen edistymistä.

Muille tallin hevosille jaoin aamuheinät vähän ennen kahdeksaa ja siinä vaiheessa pieni varsa oli jo tolpillaan ja hamuili emänsä nisää. Annoin Annalle kasan rapsutuksia ja kehuja hienosta suorituksesta ja jätin tuoreen äidin ja varsan tutustumaan toisiinsa rauhassa. Muistin myös mainita tallin henkilökunnalle uudesta tulokkaasta, jota vähän käytiin jo kurkkimassakin. Muistin myös painottaa, että annetaan hieman sitä omaa rauhaa, me kyllä kerkeämme uuteen tulokkaaseenkin tutustumaan. Olin nimittäin päättänyt jo tiineyden alkuvaiheella, että ori tai tamma, niin se jäisi minulle.

Kouluvalmennus 03/2018

Helpon luokan suomenhevosratsukko, tarkemmin sanottuna Nenna ja Anna, saapuivat valmennukseeni ensimmäisinä tänään. Alkulämmittelyissä tamma kokeili selkeästi ratsastajansa rajoja. Tamman korvat painuivat epäilyttävästi luimuun ja hetkessä Anna kävelikin sivuttain keskihalkaisijaa päin. Ratsastaja antoi napakasti raippaa ja ratsasti tammaansa kaksinveroin keskittyneenä.

Kun alkulämmittelyt oli hoidettu, pyysin heitä siirtymään laukkaan uralla. Anna nosti laukan ratsastajansa annettua napakoita pohjeapuja eikä hevosen askelluksessa ollut minkäänlaista moittimista. Laukka jatkui vielä muutaman kierroksen, minkä jälkeen näin parhaaksi kokeiluttaa ratsukolla jotain muuta. Avotaivutuksessa Anna kulki hiukan kankeasti, mutta pehmeät ja suostuttelevat avut saivat tamman mielen muuttumaan. Avotaivutus oli varsin mukavaa katseltavaa, kun tamman jokainen lihas työskenteli yhtä tavoitetta varten. Avotaivutusta otettiin myös suunnanvaihdon jälkeen ja se sujui ihan yhtä hyvin tälläkin kertaa. Kun avotaivutus sujui käynnissä, saivat he kokeilla sitä ravissakin. Kesti jonkin aikaa saada ratsu ymmärtämään liikkeen idea, mutta kun se ymmärsi, kaikki sujui ongelmitta.

Loppulämmittelyksi otettiin ravia ja siirryttiin sitten loppukäynteihin. Oikein hyvää työtä!

Itsenäistä ratsastusta 08/2016

Kuumaa aurinko paahtoi suoraan taivaalta. Vaikka olin juuri vasta hypännyt Annan kyytiin, oli tukahduttavan kuuma. Annakin vaikutti hieman laiskemmalta ja tahmeammalta kuin aikaisemmin, liekö sitten syynä kuumuus. Löntystelimme noin viitisen minuuttia, kunnes otin itseäni niskasta kiinni ja keräsin ohjat käteeni. Anna virkistyi sillä silmänräpäyksellä. Siirsin tamman raviin ja se lähti kiihdyttelemään kuin mikäkin formula. Parilla ympyrällä ja tiukalla väännöllä sain kuin sainkin Annan hyvin tuntumalle ja saatoimme jatkaa alkuverkkailua kevyessä ravissa. Tein melko lyhykäisen verryyttelyn, sillä en uskonut pidemmän olevan mikään hyvä vaihtoehto. Pahimmassa tapauksessa ratsuni olisi voinut hyytyä jo alkuverkan aikana. Kävin kuitenkin kaikki askellajit lävitse molempiin suuntiin. Tein muutamia pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä, ennen varsinaisen tehtävän alkua. Tarkoitus oli siis tehdä pysähdys, peruuttaa neljä askelta ja sitten siirtyminen suoraan raviin. Anna kuunteli hyvin apuja, joten uskoin että tehtävässä ei tule olemaan mitään ongelmaa. Ja oikeassa olin. En tiedä mistä tamma oli sellaisen energiaboostin saanut, mutta pahitteeksi se ei kuitenkaan ollut. Tein peruutuksia ja siirtymisiä molempiin suuntiin hyvällä menestyksellä. Sen jälkeen annoin tamman hetken ainaa hengähtää ennen kuin jatkoimme vielä keskilaukan kanssa. Keskilaukka meni hyvin, tosin huomasin, että Anna alkoi siinä jo väsymään eikä se jaksanut kantaa itseään, vaan alkoi painamaan kädelle. Muutaman onnistuneen suorituksen jälkeen loppuverkkasin vielä, jonka jälkeen Mella pääsi nauttimaan viileästä vedestä.

Kouluvalmennusta 07/2016

Auringon paistaessa ja lintujen visertäessa iloisesti kaarsin Annan kanssa kentälle. Johanna, meidän tämän kertainen valmentajamme, saapui kanssa paikalle juuri ajallaan ja tervehdyksen jälkeen huikkasi, että voisimme alkulämmittelyitä aloitella käynnissä pitkillä ohjilla. Samalla hän kyseli tarkemmin taustojamme ja sitä, mitä me kokisimme tärkeäksi tällä kertaa harjoitella lisää. En oikein osannut eritellä mitään, joten sovimme, että mennään sen mukaan, miltä meno näyttää.

Johanna pyysi hetken päästä minua keräämään ohjat ja ottamaan tuntumaa Annaan. Anna ei ollut aluksi oikein innokas yhteistyöhön, vaan koitti muutamaan otteeseen kiskoa päätään alas ja huiski hännällään ärsyyntyneen oloisena. Aikani väännettyä neidin kanssa, se suostui taipumaan tahtooni ja aloitimmekin ensimmäisen raviharjoituksen. Johanna ohjeisti meitä menemään molemmissa päädyissä suuret ympyrät kevyessä ravissa, pitkät sivut puolestaan saimme harjoittaa istuntaa harjoitusravissa. Ajoittain Johannalta tuli pientä ohjeistusta tai huomiota istuntaani tai Annan liikkumiseen ja pikkuhiljaa aloimmekin pääsemään kunnolla töihin. Anna koitti jälleen hetkittäin päästä mahdollisimman helpolla, mikä puolestaan lisäsi minun työmäärääni entisestään. Kun Anna lopulta oli tovin kulkenut kunnolla ja alkoi heräilemään, armahti Johanna meidät ja antoi luvan siirtyä käyntiin hetkeksi.

Käynti ei todellakaan jäänyt vain köpöttelyksi, vaan saimme ohjeeksi ottaa pysähdyksiä ja pieniä peruutuspätkiä ajoittain. Ne sujuivat hyvin ja pääsimmekin siirtymään seuraavalle tasolle heittämällä. Johannan tarkkailevan silmän alla petrasimme pohkeenväistöjä niin käynnissä kuin ravissakin. Käynnissä ne menivät kuulemma lähes täydellisesti, mutta ravissa sitten Annalla meinasi keskittyminen herpaantua ja jouduimmekin sitä hiomaan hieman pidempään, kunnes olimme kaikki tyytyväisiä.

Pienten välikäyntien jälkeen nostimme laukan. Alkuun temponvaihteluita pitkillä sivuilla ja suunnan, ja tietysti laukanvaihtoa, puoliympyrällä päädyssä. Kun laukka pyöri mallikkaasti, passitti Johanna meidät rauhallisessa, mutta kunnolla pyörivässä laukassa kiemurauralle. Nyt pääsinkin todella hommiin, sillä Annaa ei olisi alkuunkaan kiinnostanut mitkään pohkeenväistöt laukassa! Hikikarpaloiden valuessa kypäräni alta jatkoin tamman patistamista, minähän en tässä luovuttaisi.

Ennen loppuverryttelyä pääsimme vielä treenaamaan pikaisesti laukanvaihtoa joka kolmannella askeleella. Se olisi todellakin voinut mennä paljon paremmin, mutta tältä erää olin tyytyväinen siihen, että saatiin edes pari kertaa laukka vaihtumaan tiuhaan.

Johannan kommentti valmennuksesta kokonaisuudessaan oli ihan positiivinen. Molemmat ratsukon osapuolet olivat valmiita työskentelemään ja saimmekin näppäriä vinkkejä itsenäiseen harjoitteluun. Muunmuassa laukanvaihdot joka x askeleella on hyvää treeniä, siinä on Annallekin tarpeeksi ajateltavaa eikä se kyllästy. Vaikka saimmekin käskyn jatkaa harjoittelua vielä rutkasti, muistutti Johanna myös siitä leppoisammasta harrastamisesta ja kehoitti meitä huomenna lähtemään (taas) vaikka metsään hyppäämään tai pellonlaidalle vetämään juoksukisat tuulta vastaan.

Kouluvalmennus 05/2016

Toukokuisena aamuna nappasin Annan mukaani maneesiin ja pääsimme valvovan silmän alle harjoittelemaan yhdessä työskentelyä. Rankka kaatosade pakotti meidät maneesiin, mutta onko sillä niin väliä, olemmeko kentällä vai seinien sisäpuolella...?

Aluksi lämmittelin itsenäisesti valmentaja-Katjan katsellessa maneesin reunalla istuen. Hetkisen kuluttu Katja huikkasi, että voisin koota tammaa hieman ja herätellä sen kuulolle. Tamma asettuikin hetimiten ja takajalat työskentelivät kiitettävästi. Anna oli koko ajan valppaana avuille ja odotti oikein, että päästäisi tekemään jotain.

Aluksi Katja käski meidät raviympyrälle, jossa joka toisella kierroksella ratsastaisimme normaalisti, joka toisella sitten ottaisimme pohkeen väistöä. Tämän sujuttua hienosti otimme pienet välikäynnit, jonka jälkeen petrasimme askellajien vaihtoja, -nostoja sekä pysähdyksiä. Koko harjoituksen ajan Anna oli kuulolla. Viimeisenä Katja passitti meidät kahdeksikolle vastalaukkaharjoituksiin. Jostain syystä viime aikoina Annan kanssa on juurikin vastalaukka hieman takkuillut, joten tässä harjoituksessa menikin aikaa hieman kauemmin. Tamma kyllä yritti, mutta ei alkuun meinannut rentoutua tarpeeksi, jolloin laukka ei ollut niin pyörivää kuin olisi voinut olla.

Sinnikkään työskentelyn jälkeen vastalaukatkin menivät ja Katja heitti ilmoille idean loppuverryttelystä ilman satulaa. Ei mennyt sekuntiakaan, kun olin jo alas tamman selästä ja kiskoin satulaa pois. Aivan lötköilyksi loppukäynnitkään eivät menneet, sillä Katja kehotti minua ohjaamaan Annaa ilman ohjia, vaikka ne kaulalla roikkuivatkin.

Reilun tunnin treenin jälkeen sadekin oli hieman tauonnut, joten kerkesimme kuivina talliin saakka. Katja antoi vielä muutamia vinkkejä, joita voisin itsenäisesti kokeilla Annan kanssa, jotta jatkossakin treenit olisivat tarpeeksi "haastavia" hieman levottomalle Annalle.