Virtuaalitalli Hiprakka

Tempauksen suku on täynnä toinen toistaan hienompia kouluratsuja ja tässä onkin tehty hyvin harkittuja yhdistelmiä jo usean polven ajan. On mahtavaa omistaa hevonen näin hienosta suvusta, eihän tämmöistä ihan joka päivä vastaan tule, vaikka hienoja sukuja onkin rutkasti.

Virvonvarvon on vaativan tason kouluratsu ja startannut reippaasti yli sadalla radalla. Suuresta starttimäärästä huolimatta ori on pitänyt statistiikkansa erittäin hienona ja kolmen parhaan joukkoon on sijoituttu peräti % kerroista. Ori aloitteli kilpauraansa jo 4-vuotiaana ja se jatkuu edelleen orin ollessa 17-vuotias, toki hieman kevennetysti, mutta edelleen tätä voi bongailla etenkin suomenhevosille tarkoitetuista mittelöistä. Rautias ori on myös kantakirjattu ensimmäiselle sijalle ja se on noteerattu erinäisten lehtijuttujen myötä muuallakin Pohjoismaissa. Virvonvarvonilla on tällä hetkellä 134 jälkeläistä, joista monet ovat jatkaneet isänsä jalanjäljissä kouluradoilla hurmaten. Kuusi jälkeläistä vaikuttavat Ruotsissa ja kaksi Norjassa.

Perinnejärkä oli 163 cm korkea punaraudikko. Aikoinaan sen kanssa kierrettiin kaikissa mahdollisissa kekkereissä, niin virallisissa kisoissa kuin myös hieman epävirallisemmissa kinkereissä. Kyseessä oli toisen palkinnon kantakirja ori, jäi valitettavasti ykköspalkinnosta yhdellä pisteellä. Tästä huolimatta selväpäistä ja hienoliikkeistä oria on käytetty ahkerasti jalostuksessa ja jälkeläisiä tällä Mauri Kankaan kasvattamalla ja ikänsä Imatralla vaikuttaneella orilla on huimat 167 kappaletta. Ori starttasi huvikseen vanhemmalla iällään myös lapsille suunnatuissa ravikilpailuissa ja yllätti kaikki voittaen niitä helponnäköisesti.

Aurinkotanssi elelee tälläkin hetkellä Savossa Juvalla eräällä pitkänlinjan suomenhevoskasvattajalla. Ikää neidillä, tai rouvalla, on jo hienot 23 vuotta, mutta virtaa siinä silti tuntuu riittävän. Kotitallillaan vanhaneiti toimii edelleen satunnaisesti junnujen ratsuna ja taitaa edelleen hienosti haastaviakin koululiikkeitä, vaikkei aikoihin olekaan aktiivisesti kilpaillut. Kantakirjasta tamma löytyy ekalta palkinnolta ja jälkeläisluokkakin on arvioitu ensimmäisen palkinnon arvoiseksi. Tamman kasvattaja Jouko Kiviniemi oli ennen tämän syntymää suunnitellut myyvänsä varsan, mutta vaaleanrautias liinaharjainen tamma onnistuis sukeltamaan saman tien täysin herran sydämeen eikä myynnistä kerta kaikkiaan voitu edes puhua sen jälkeen, kun Tanssi oli syntynyt. Edelleen tämä neiti on omistajansa silmäterä ja lellikki.

W.K. Valkohuntu on luonteeltaan perinteinen suomenhevonen. Se on kärsivällinen ja sitkeä sekä nöyrä. Nöyryys tosin ei ihan jokaista ihmistä kohtaan tule ilmi, vaan niitä lähimpiä kohtaan. Voikko tamma onkin nuorempana kilpaillut aktiivisesti parhaillaan Vaativa A -tason luokissa, mutta suurinosa sijoituksista on kasaantunut helppo A - vaativa B -tasoilta. Kantakirjasta Valkohuntu löytyy ensimmäiseltä palkinnolta eikä rotunäyttelyistäkään ole ilman pokaaleja ja ruusukkeita lähdetty. Valkohuntu on toisen polven puhdas tamperelainen ja onkin hyvin yleinen näky Tampereen seudun tapahtumissa ja jalostustouhuissa. Wilja Krowastin kasvattamalla tammalla säkä kohoaa peräti 160 cm korkeuteen ja päätä koristaa suuri ja leveä läsi, jaloissa puolestaan sukat kohoaa kintereisiin vasenta etusta lukuunottamatta. On epäilty epävirallisesti, että geeneissä virtaisi sabino-geeniä, mutta virallisisa tuloksia asiasta ei ole.

Sulhon Tempaus oli merkitön voikko jättiläinen, 162 cm korkea, jota helposti erehtyi luulemaan myös mustaksi. Tasaluonteinen ja tasaisesti menestynyt ori oli kouluradoilla tuttu näky 6-13 -vuotiaana, mutta sen jälkeen se ikään kuin katosi kokonaan julkisuudesta sen hetkisen omistajan menehdyttyä äkillisesti sydänkohtaukseen. Valkohuntu on Tempauksen tiettävästi viimeinen "ulkopuolinen" jälkeläinen, joka on saanut alkunsa ennen oriin katoamista julkisuudesta. Jotkut huhut piireissä kertovat oriin muuttaneen maatilalle Länsi-Tampereelle ja joutuneen ruunatuksi, mutta varmaa tietoa tästäkään ei ole. Ennen katoamistaan ori kilpaili helppo A -tasolla ahmien menestystä ja kantakirjaankin ori hyväksyttiin ensimmäiselle palkinnolle.

W.K. Toivontakoja oli kuvaakin kauniimpi suurimerkkinen vaaleanruunikko neitokainen. Jo hieman erikoisempi väritys onnistui kiinnittämään huomion tähän, mutta tunnettavuus ei johtunut vain siitä. Kyllä tamman lähes täydellinen luonne ja rakenne sekä erityisen hieno kilpailumenestys kouluradoilla olivat vähintään yhtä paljon syyllisisä siihen, että Toivontakoja tunnettiin lähes joka puolella Suomea. Tamma kilpaili aktiivisesti vajaa 15-vuotiaaksi asti, jonka jälkeen se jäi Wilja Krowastin tiloille jatkamaan hienoa sukuaan. Tammasta olisi haluttu varsoja niin paljon, että Wilja joutui oikeasti keskittymään orin valintaan ja pääsikin onnekseen valitsemaan parhaat päältä ja pääsi potkaisemaan jalostustyönsä hienosti käyntiin Toivontakojan avulla. Tammalla on kaikesta kysynnästä huolimatta vain viisi jälkeläistä, joista kaksi Wilja piti itsellään, kolme oli tarkkaan harkittuja yhdistelmiä sitten ulkopuolisille kasvattajille.

Kilpailukalenteri

42 KRJ-sijoitusta, joista 1 KRJ-Cup-sijoitus
Kilpaura päättynyt

18.11.2016 Hiprakka - He A - 3/50 20.11.2016 Hiprakka - He A - 7/50 23.11.2016 Hiprakka - He A - 6/50 29.11.2016 Hiprakka - He A - 7/50 02.12.2016 Hiprakka - He A - 1/50 05.12.2016 Hiprakka - He A - 4/50 11.01.2017 Kievarinkuja - He A - 3/50 12.01.2017 Kievarinkuja - He A - 1/50 06.02.2017 Teilikorpi - He A - 4/50 06.02.2017 Teilikorpi - He A - 5/50 09.09.2017 Hiprakka - He A - 4/40 13.09.2017 Hiprakka - He A - 4/40 14.09.2017 Hiprakka - He A - 5/40 16.09.2017 Hiprakka - He A - 1/40 24.09.2017 Hiprakka - He A - 1/40 26.09.2017 Hiprakka - He A - 1/40 25.11.2017 Vuorna - He C - 4/30 27.11.2017 Vuorna - He C - 4/30 29.11.2017 Vuorna - He C - 3/30 30.11.2017 Vuorna - He C - 4/30 30.09.2018 KRJ-Cup - He C - 5/162

01.11.2018 Haavelaakso - He A - 1/30 05.11.2018 Haavelaakso - He A - 5/30 06.11.2018 Haavelaakso - He A - 4/30 06.11.2018 Haavelaakso - He A - 1/30 08.11.2018 Haavelaakso - He A - 1/30 11.11.2018 Haavelaakso - He A - 3/30 15.11.2018 Haavelaakso - He A - 3/30 17.11.2018 Haavelaakso - He A - 2/30 18.11.2018 Haavelaakso - He A - 3/30 19.11.2018 Haavelaakso - He A - 3/30 22.11.2018 Haavelaakso - He A - 5/30 24.11.2018 Haavelaakso - He A - 1/30 26.11.2018 Haavelaakso - He A - 1/30 26.11.2018 Haavelaakso - He A - 2/30 27.11.2018 Haavelaakso - He A - 4/30 28.11.2018 Haavelaakso - He A - 2/30 18.10.2018 Pirunportti - He A - 4/30 22.10.2018 Pirunportti - He A - 1/30 24.10.2018 Pirunportti - He A - 5/30 25.10.2018 Pirunportti - He A - 2/30 26.10.2018 Pirunportti - He A - 1/30

Päiväkirjamerkinnät ja valmennukset

05.01.2019, irtojuoksutusta lumisella kentällä Mallan kanssa

Heräsimme vihdoin kunnon lumiseen aamuun myös täällä eteläisessä Suomessa. Olin ajatellut juoksuttaa tänään Mallan sekä Tempauksen liinassa, mutta lumisesta kelistä innostuneena päätinkin yhdistää juoksutukset yhteen ja jättää liinan talliin. Hevosten pupellettua aamupalansa, harjasin molemmat ripeästi, kunnes nappasin elukat riimuihin ja raahasin ulos. Molemmat latautuivat lumisesta maisemasta täyteen energiaa kuin taikasauvan napautuksesta ja hetken jo kadutti, että otin molemmat samaan aikaan talutukseen. Selvisin kuitenkin yhtenä kappaleena kahden hevosen kanssa suljetulle kentälle, jossa irrotin narut riimuista.

En kerkennyt kissaa edes sanoa, kun niin Tempaus kuin myös Malla pistivät jo kentän toisessa päädyssä pukitellen innoissaan. Annoin kaksikon purkaa suurimmat energiapiikit pois omaan tahtiinsa ja koitin samalla kaivella kentän perukoilta puomena ja tolppia. Kun hevoset alkoivat hakea minuun taas kontaktia oma-alotteisesti, tuumasin, että voitaisi aloitella.

Olin molemmille pitkille sivuille koonnut matalat ristikot ja asettanut molempiin suuntiin ohjauspuomit. Ei sillä, että ne aiemminkaan juurikaan olisi takeita antanut, että itse esteestä hypätään yli eikä kierretä. Mutta yrittänyttä ei laiteta.

Alussa keskityin Tempauksen liikkeelle saantiin. Hätyytin oria, käskin liikkeelle, ohjasin esteelle. Herra jopa suvaitsi hypätä ristikot kuten pitikin, mikä oli kohtalaisen harvinaista tältä otukselta. Perään käskytin Mallaa samaan toimintaan ja kyllähän neiti hyppäsikin pari kertaa esteen kuten piti. Lopulta homma kuitenkin meni siihen, että Malla loikki ohjauspuomien ylitse eikä vilkaissutkaan ristikoiden suuntaan. Tämän huomattuaan myös Tempaus alkoi tekemään samaa, jolloin totesin, ettei tätä sittenkään oltu mietitty aivan loppuun saakka... Puhahdin ja aloin kasaamaan esteitä takaisin kentän laidalle ja aina jomman kumman kaviokkaan tullessa lähemmäs, hätistin ne pois. Siinähän olikin oikein kiva leikki molempien mielestä, joka jatkui varmaan vielä tunnin senkin jälkeen, kun esteet olivat koottu pois tieltään.

Tempaus ei ole vielä lähelläkään vanhaa, mutta kyllä selkeästi nuorempi seura teki herrassa ihmeitä. En muista hetkeen nähneeni oria noin pirteänä ja innokkaana leikkimään. Etenkään noin pitkään. Juoksutuksen, tai leikkituokin, päätteeksi molemmat otukset ottivat lumikylvyn kevyessä pakkaslumessa ja koittivat hieman vielä lähteä pakosalle, kun koitin saada niitä napattua kiinni päästäksemme takaisin talliin.

Tallissa molemmat uppoutuivat päiväheinien kimppuun suoriltaan. Päätin antaa niille ruokarauhan ja harjata ne hieman myöhemmin. Hieman myöhemmin oli minulle siis vajaan puolen tunnin kuluttua, mutta se oli liian myöhään. Molemmat ulkoilijat olivat nyt päiväunillaan pitkin pituuttaan karsinoidensa lattioilla enkä hennonnut niitä herätellä. Harjataan myöhemmin sitten.

Halloween-kierros 2018

Tänäkin vuonna halloweenia vietetään vesisateessa. On pimeää, märkää ja mustaa. Se vissiin passaa hienosti päivän teemaan. Tuulikin tuivertaa hetkittäin niin lujasti, että meinaa tukka lentää päästä, mutta ei anneta sen häiritä sen enempää.

Tänään luvassa on tallilaisten Halloween-kulkue, jonka aloitamme omalta talliltamme ja köpsyttelemme tuohon muutaman kilometrin päähän vanhusten talolle. Tästä on jo kehkeytynyt joka vuotinen perinne tallilaisille ja vuosittain osallistujia olisi enemmän kuin letkaan mahtuu. Itse en ollutkaan viime vuonna mukana, mutta tänä vuonna päätin lähteä Tempauksen kanssa ilostuttamaan ihmisiä.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan minun piti keijukaisena ratsastaa pegasoksella, mutta koska tuuli on niin kova, niin hevosen siivet lähtisivät taatusti lentoon tai ainakin aiheuttaisi vaaratilanteita, joten aamusta alettiin suunnittelemaan uutta asua. Itse taidan kuitenkin jatkaa keijukaisena, sillä puku on jo hankittu, mutta Tempaus kaipaisi vielä somistetta. Läpi on mietitty vähän kaikkea. Lopulta aika alkoi käymään vähiin ja päädyimme muutaman muun tallilaisen kanssa siihen, että Tempaus on kummitushevonen. Johanna oli tuonut tallille muutaman ison valkoisen lakanan jo aikaisemmin hätävaraksi ja nythän ne tulikin käyttöön. Tallin sosiaalitiloissa lymyilevä ompelukonekin toimii vielä ja sillä pääsin nopsaan surauttamaan lakanoita hieman muotoon ja käsittelemään leikatut reunat, jottei ne repeä ja lähde purkautumaan aivan heti.

Tempaus oli hieman ihmeissään, kun varustuksen jälkeen aloin tunkemaan valkoista kaulakappaletta pään yli, mutta se tyytyi vain tuhahtamaan ja antoi minun jatkaa touhujani. Seuraavana osana oli valkoinen "loimi", joka tuli satulan päälle, tummat jalat olin parhaani mukaan peittänyt jo ennen satulointia valkoisilla pinteleillä. Loppusilauksena asettelin pieniä muovisia hämähäkkejä herran lautasille ja toivon, että muutama tikki pitäisi suurimman osan paikallaan edes puoleen väliin saakka.

Asut olivat lopulta valmiina ja joukko odotteli tallin sisäpihalla innostuneena lähtöä. Lopulta lähdimme metsän kautta kävelemään kohti määränpäätämme etukäteen mietityssä järjestyksessä. Ei aikaakaan, kun saavuimme perille. Eläkeläiset ja heidän omaisensa olivat jo ulkona odottelemassa ja saavuttuamme paikalle, ihastelivat he jälleen kerran taidokkaita asujamme ja kiittelivät he vuolaasti siitä, että jaksamme nähdä vaivaa ja tuoda heillekin hieman juhlamieltä. Matkakauittimesta soi aavemaista musiikkia meidän kiertäessämme talon pihalla. Yllätyksenä tänä vuonna esitimme pienen kuvioratsastusesityksen pihalla, joka sai kuuluvat aplodit. Esityksen jälkeen jäimme vielä mehulle ja pullalle vanhusten kanssa, muutama uskaltautui ihan hevosen selkäänkin istumaan, suurin osa tyytyi ihastelemaan suuria eläimia kauempaa tai korkeintaan rapsuttamaan hieman kaulalta.

Lopulta oli sää tehnyt tehtävänsä ja itse kukin alkoi palella sen verran, että päästimme loputkin asukkaat takaisin sisätiloihin ja lähdimme itse vaeltamaan takaisin tallille päin. Tällä kertaa päätimme ratsastaa kävelytien kautta, sillä metsä oli jo niin pimeä, ettei siellä olisi mitään nähnyt. Matkalla muutama auto ajoi ohitse ja selvästikin ihmettelivät tätä vaeltavaa sekamelskajoukkoa ikkunoistaan.

Tallilla hevosilla odotti iltapala ja pikaisesti purimmekin asut niskasta ja päästimme ratsumme ateroimaan. Tallilaiset kokoontuivat vielä yhteisiin tiloihin juomaan lämmintä teetä/mehua ja syömään Hannan leipomia teemaan sopivia leivoksia.

Koulutreeniä jälleen, valmentajana Katja (16.03.2018)

Hiprakan kentällä oli vielä hieman lunta, mutta pakkanen ei ollut kavunnut kuin muutamaan pakkasasteeseen, joten valmentajamme, Katjan, kanssa teimme sopimuksen, että aloittaisimme ainakin ulkosalla treenimme. Alkuverryttelyt hoidimme melko itsenäisesti Katjan pyöritellessä silmiä orin temppuilulle ja jääräpäisyydelle.

Alkulämmittelyiden aikana ori vetreytyi hienosti ja sen tuomana lisänä alkoi peräkin nousta ajoittain. Orin tarkoituksesta ei jäänyt mitään epäselvää: se koitti saada minut tömpsähtämään lumeen lähes keinolla millä hyvänsä. Katja kyllästyi tähän pelleilyyn ja käskikin alkaa ratsastamaan vielä määrätietoisemmin, napakammin ja vaativammin. Hetken päästä Tempaus kulkikin kuuliaisesti noudattaen käskyjäni.

Harjoittelimme tänään perusteellisesti pysähdyksiä ja liikkeelle lähtöjä. Toisinaan kuulolla oleva ori meinasi pistää peruutusvaiteen päälle, vaikka olisi pitänyt seistä muutama sekunti nätisti paikallaan. Liikkeellelähdöt ja askellajien vaihdot sujuivat varsin verkkaisesti, vaikka ori nostikin muutaman kerran automaattisesti laukan ravin sijaan.

Loppuverryttelyt saimme jälleen hoitaa itsenäisesti Katjan antaessa palautetta suorituksestamme. Tuomiomme oli yllättävän hyvä: lisää liikuntaa vain, jotta ori saa purkaa suuret energiavarastonsa tyhjäksi useammin sekä intensiivistä harjoittelua. Pidätteet ja pysähdykset ovat tärkeitä, vaikka saattavatkin kuulostaa hieman aloittelijoiden touhulta. Kuten tänäänkin nähtiin, niiden avulla ori saatiin kuuntelemaan.

16.10.2018, Tempaus isäksi toistamiseen

Muutama viikko sitten aamuyöstä maailmaan putkahti Tempauksen ja Mellan jälkeläinen. Varsalle toivottiin isältään periytyväksi voikkoa väritystä, mutta eihän niin tietenkään käynyt tälläkään kertaa. Väristyksestään huolimatta maailmaan tuli kuvankaunis liinakko tammavauva. Ensimmäiset päivät Mella vietti varsansa kanssa kahdestaan, mutta jo seuraavalla viikolla neidit pääsivät muiden mammojen ja naperoiden kanssa tarhailemaan.

Vaikka syksy on jo kohtalaisen pitkällä, oli ilma vielä todella lämmin. Lämpömittari kapusi vieläkin +15-asteeseen ja tuore perhe pääsikin viettämään aikaa yhdessä tarhaan muutamaksi tunniksi. Aluksi varsa, Mallaksi nimetty jälkikäteen, suhtautui Tempaukseen hieman epäröiden, vaikka ori koittikin olla rauhallinen lähestymisissään. Lopulta Tempaus ei jaksanut enää yrittää, vaan keskittyi tarhaan tuotuihin heiniin Mellan kanssa. Sehän puolestaan sopi Malla-varsalle hyvin, sillä pääsi itse rauhassa lähestymään isäänsä emänsä vatsan alta turvasta omaan tahtiinsa. Lopulta Malla keksi, että myös Tempausta on mukavaa härnätä tuuppimalla sen kankkua omalla kyljellään, tunkea turpaan kiinni, piehtaroida aivan välittömässä läheisyydessä ja sinkoilla raketin lailla edestakas vanhempiensä välissä ja ympärillä. Vaikka Tempaus ei varsinaisesti jälkeläisensä kanssa leikkinytkään, tuntui se kuitenkin hieman nauttivan tästä tohinapakkauksesta.

kouluvalmenutautumista Julian alaisena 20.02.2018

Kävimme Tempauksen kanssa yksityisvalmennuksessa hiomassa koulukuvioitamme ja istuntaani, joka on viime aikoina ollut hieman epäilyttävä. Valmentajanamme toimi Julia Kokkonen, joka on vanha tuttuni ja taatusti osaava.

Aloittelimme valmennusta vapailla alkulämmittelyillä yhdeksän aikaan aamulla maneesissa, sillä yön pakkanen ei vielä kerennyt väistyä ja aurinkokin vasta suunnitteli heräilemistä horisontissa. Perusteelliset alkuverkat tehtyämme Julia käski meidät töihin.

Julian ohjeistuksella teimme tempon vaihteluita eri askellajeissa sekä niiden välissä avo- ja sulkutaivutuksia kulmien avulla. Alkuun Tempaus meinasi hieman hangoitella vastaan, mutta tajuttuaan, ettei pääse tästäkään livistämään, aloin hieman enemmän panostaa omaan osaansakin. Samalla kun jatkoimme tempojen vaihteluita sekä taivutuksia, Julia kiinnitti huomionsa minun istuntaan. Se on juuri sellainen, josta huomaa, että on tullut paljon itsekseen ratsastettua ja pikkuhiljaa on katse vaipunut hevosen niskaan eikä suinkaan sinne ylös, minne pitäisi. Julia huomautteli minulle tarpeeksi monta kertaa katseesta: "Nosta leukaa, katse korvien yli!" Toinen asia, josta hän joutui mielestäni huomauttamaan turhan monta kertaa olivat käteni, ne tuppasivat vähän väliä nousemaan liian ylös ja/tai olemaan liian jäykät eivätkä ne myötäilleet Tempauksen liikkeitä, jolloin orikin sitten jännittyi. Valmennuksen loppupuolella alkoi kuitenkin istuntakin olemaan jo hyvä ja huomautukset vähenemään sekä orikin kulki koko ajan vain paremmin. Ja kuuntelikin paremmin!

Julian huomautukset kaikuvat päässäni varmaan vielä monta viikkoa ja tästä on hyvä jatkaa muihin asioihin seuraavalla kerralla.

Uusi vuosi ja uudet kujeet... (01.01.2018)

Vuosi vauhtui Tempauksen osalta varsin rauhallisissa merkeissä kotitallilla suojassa rakettien paukkeelta ja räiskeeltä. Pakkasta oli yllättävän vähän, verrattuna muutamiin aikaisempiin vuoden vaihteisiin ja Tempaus saikin nauttia raittiista ulkoilmasta pitkälle iltaan, aamusta asti.

Päivällä kävimme maastoilemassa Johannan, Katrin ja Hannan kanssa porukalla, otettiin mittaa hevosista umpihangessa ja peuhattiin muutoinkin kun kakarat konsanaan - siis niin me ihmiset kuin elukatkin. Takaisin tallille tuli neljä väsynyttä ratsukkoa ja ratsut saivatkin jäädä harjausten jälkeen pihalle päiväruokia odottamaan.

Toistaiseksi ei ole Tempaukselta havaittu ensimmäistäkään uutta temppua, mutta onhan tässä vielä koko vuosi aikaa. Tuleva näyttää, mitä se poika onkaan hoitajiensa pään menoksi keksinyt, se kun tunnetusti osaa pistää hoitajansa hermolomalle tahtoessaan.