Virtuaalitalli Hiprakka

Ujo-Lemponen on todella sympaattinen minijättiläinen. Täydellisen rautiaan karvapeitteen alla jyllää suuret voimat, joita ori käyttää korkeintaan vain muiden orien hätistelyyn neitokaistensa läheisyydestä. Ihmisiä kohtaan ori ei ole aivan niin omistuksenhaluinen, mutta pitää kiinni omista hellyyshetkistään. Lemponen on kilpaillut vaativa b -tasolla kouluradoilla kahmien suuret määrät erilaisia pokaaleja ja seppeleitä. Kantakirjasta ori löytyy hienolla ykköspalkinnolla ja lausunnosta löytyy pitkät litanniat kehuja koskien herran ulkomuotoa sekä käyttöominaisuuksia. Lempo on juurikin niin suomenhevonen kuin suomenhevonen vain voi olla. Orin on kasvattanut Julia Kohonen virtuaalisen Hämeenlinnan liepeillä.

Ujostus on hieman jälkeläistään vaativampi luonteeltaan, mutta eipä tarvitse moneen otteeseen miettiä, mistä tämän jälkeläiset ovat ulkomuotonsa perineet. Ori on palkittu ykköspalkinnolla, kuten kuusi jälkeläistäänkin. Ratsuna Ujostus on hieman lämpenevää sorttia, mutta kuitenkin täysin hallittavissa tutuilla käsittelijöillä. Taitoa ja ketteryyttä tällä orilla on niin kouluradoille kuin myös rataesteille, hieman "säikkynä" maasto-osuuksia ei ole tämän kanssa kilpailu kuin ihan muutamia startteja. 160-senttinen ori on lojaali läheisille, mutta suhteellisen hankala käsiteltävä muiden kanssa.

Velhotar oli kuvankaunis ruunikko läsipää pitkillä valkoisilla sukilla. Luonteeltaan se oli yksi maailman lempeimmistä ja otti hoiviinsa myös muiden tammojen jälkikasvut ilman mutinoita. Käyttöhevosena se oli monipuolinen, auttoi pellolla, kilpaili kouluradoilla, hallitsi esteet niin kentällä kuin maastossa ja käytiimpä sen kanssa nuorempana muutamat ravistartitkin heittämässä, joissa tosin ei huimaa menestystä tullut. Kantakirjasta tamman löytää ykköspalkinnon kohdalta. Velhotar lopetettiin 24-vuotiaana vanhuuden tuomien vaivojen seurauksena.

Sylvin Malviina on myös kaunis ja lempeä ruunikko neitonen, joka on tuttu näky lähes kaikissa suuremmissa koulukekkereissä. Tamma vetää vaivattomasti vaativa B -tason kouluohjelmat vakituisen ratsastajansa kanssa ja esteilläkin tämän kanssa on kilpailtu satunnaisesti, josta myös pokaaleja on kertynyt kaappiin ihailtavaksi. Tällä hetkellä tamma on 11-vuotias ja elämänsä voimissaan vielä. Jälkeläisiä sillä on kaikesta lupaavuudestaan ja menestyksestään huolimatta vain kaksi kappaletta eikä lisää ole näillä näkymin enää edes tulossa.

Malviinan isä, Pellon Pehtoori, oli 156 cm korkea musta prinssi. Lupaava alku niin koulu- kuin esteradoilla jäi valitettavan lyhyeksi, sillä ori lopetettiin tapaturmaisen kolarin seurauksena vain 8-vuotiaana. Kantakirjaan ori kerettiin kuitenkin hyväksymään toiselle palkinnolle muutamia kuukausia ennen tätä tragediaa. Orin sukua jäi jatkamaan vain kolme jälkeläistä, mutta näissä laatu on kohdillaan ja lapsenlapsia alkaa olemaan jo suhteellisen monta. Luonteeltaan Pehtoori oli luottavainen ja luotettava, mutta tietyllä tapaa särmikäs, mikä ei aivan täysin suomenhevosen peruskuvaukseen kuulu.

Merla viettelee leppoisia eläkepäiviään kasvattajansa hoivissa virtuaalisen Oulun rauhallisella maaseudulla. Aikoinaan tamma on startannut lukuisissa koulukisoissa mukavasti menestyen, muutamat rataestekisatkin löytyy onnistuneiden suoritusten listasta. Merla on hieno kakkospalkinnon raudikko herasilmällä ja suuren suurella läsillä varustettuna. Suurimerkkinen pää onkin ollut jalostuspuolella suhteellisen hyvä vetonaula ja astutuskyselyitä on sadellut aina Ruotsista saakka ja suurimpaan osaan kyselyistä on ollut pakko kieltäytyä. 25-vuotias vanhaneiti on saattanut maailmaan kuusi hienoa ja tarkkaan harkittua jälkeläistä.

Varusteet

Varusteet hankimme OddPixelistä.

Kilpailukalenteri

Päiväkirjamerkinnät ja valmennukset

Koulutunti, ratsastajana/valmentajana Janella

Talutin Mellan kentälle ja nousin tamman kyytiin hyvillä mielin. Vaikka tämä oli ensimmäinen kerta kyseisen tamman selässä, olin hyvin luottavaisin mielin. Olin nimittäin kuullut, että Mella on oikein mukava ratsastaa. Aloitimme tietenkin melko pitkillä alkukäynneillä, jonka jälkeen keräilin hevosen kasaan ja aloitin alkuverkan ravissa. Tein paljon ympyröitä, kaarevia uria sekä siirtymisiä niin askellajista toiseen kuin askellajien sisälläkin. Mella toimi hyvin, se liikkui reippaasti eteen. Sisäpohkeen kanssa jouduttiin hetken aikaa tappelemaan, kunnes tamma alkoi kulkemaan sen ympäri. Verkattuani molempiin suuntiin jokaisessa askellajissa, saatoimme aloittaa varsinaiset tehtävät. Aloitin pohkeenväistötehtävällä niin, että ensin väistettiin kentän keskelle ja siitä sitten takaisin uralle. Aluksi oli hieman pientä sähläystä, mutta pikkuhiljaa homma alkoi siitä sujumaan ja väistöt menivät oikein hyvin. Loppuun otin vielä vähän laukkaa ympyröillä molempiin suuntiin, kunnes sitten aloitin loppuverkkailemaan kevyessä ravissa.

Koulutunti, ratsastajana/valmentajana Janella

Kävelin jo toista kertaa alkukäyntejä Mellan selässä. Edellisellä kerralla tamma oli toiminut oikein hyvin, joten odottelin innolla, millainen se olisi nyt. Kävelimme hieman reilun viisi minuuttia, kunnes keräsin ohjat käteen ja aloitin alkuverkkailemaan kevyessä ravissa. Verkkailin Mellaa ravissa ja laukassa, tehden siirtymisiä askellajien sisällä. Tamma tomi taas erittäin hyvin ja oli kuulolla, niinkuin pitikin. Nyt ei tarvinnut tapella sisäpohkeenkaan kanssa ollenkaan, vaan Mella taipui hienosti. Verkattuani molempiin suuntiin, aloitin tekemään eriliaisia tehtäviä. Aloitin tekemällä ravissa kahdeksikkoa, toinen lävistäjä keskiravissa ja toinen keskilaukassa. Mella liikkui hyvin eteen, eikä armoton auringonpaiste haitannut tammaa ollenkaan. Tein kahdeksikkoa molempiin suuntiin, kunnes annoin tamman pitää pienen hengähdystauon. Välikäyntien jälkeen tein vielä väistöjä, joita teimme edelliselläkin kerralla. Nytkin väistöt sujuivat oikein hyvin ja eteenpäinpyrkivyys säily ristiaskelienkin ajan. Väistöjän jälkeen loppuverkkasin vielä kevyessä ravissa molempiin suuntiin.

Koulutunti, ratsastajana/valmentajana Janella

Kuumaa aurinko paahtoi suoraan taivaalta. Vaikka olin juuri vasta hypännyt Mellan kyytiin, oli tukahduttavan kuuma. Mellakin vaikutti hieman laiskemmalta ja tahmeammalta kuin aikaisemmilla kerroilla, liekö sitten syynä kuumuus. Löntystelimme noin viitisen minuuttia, kunnes otin itseäni niskasta kiinni ja keräsin ohjat käteeni. Mella virkistyis sillä silmänräpäyksellä. Siirsin tamman raviin ja se lähti kiihdyttelemään kuin mikäkin formula. Parilla ympyrällä ja tiukalla väännöllä sain kuin sainkin Mellan hyvin tuntumalle ja saatoimme jatkaa alkuverkkailua kevyessä ravissa. Tein melko lyhykäisen verryyttelyn, sillä en uskonut pidemmän olevan mikään hyvä vaihtoehto. Pahimmassa tapauksessa ratsuni olisi voinut hyytyä jo alkuverkan aikana. Kävin kuitenkin kaikki askellajit lävitse molempiin suuntiin. Tein muutamia pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä, ennen varsinaisen tehtävän alkua. Tarkoitus oli siis tehdä pysähdys, peruuttaa neljä askelta ja sitten siirtyminen suoraan raviin. Mella kuunteli hyvin apuja, joten uskoin että tehtävässä ei tule olemaan mitään ongelmaa. Ja oikeassa olin. En tiedä mistä tamma oli sellaisen energiaboostin saanut, mutta pahitteeksi se ei kuitenkaan ollut. Tein peruutuksia ja siirtymisiä molempiin suuntiin hyvällä menestyksellä. Sen jälkeen annoin tamman hetken ainaa hengähtää, ennen kuin jatkoimme vielä keskilaukan kanssa, Keskilaukka meni hyvin, tosin huomasin, että Mella alkoi siinä jo väsymään, eikä se jaksanut kantaa itseään, vaan alkoi painamaan kädelle. Muutaman onnistuneen suorituksen jälkeen loppuverkkasin vielä, jonka jälkeen Mella pääsi kylmään suihkuun.

Koulutunti, ratsastajana/valmentajana Janella

Viimeinen ratsastus Mellalla alkoi hyvin aikaisin aamulla, jottei kuumuus ei ehtisi iskeä. Varhain aamulla oli aina parasta ratsastaa, kun aurinko on juuri nousemassa, mutta ei ole kuitenkaan liian kuuma. Aloitimme ensin melko pitkillä alkukäynneillä. Alkuverkassa tein väistöjä, ympyröitä ja kiemurauria käynnissä ja ravissa. Laukkaamisen aikana pyörin keskiympyrällä tehden asetuksia sisään ja ulos. Poikkeuksetta Mella liikkui oikein hyvin ja kuunteli tarkkaavaisesti apuja. Päivän tehtäväksi olin valinnut vastalaukka kiemurauralla. Tein kolmikaarisen kiemurauran pari kertaa ravissa, kunnes nostin laukan ja tulin kiemurauran kokonaan samassa laukassa. Muuten meni oikein hyvin, mutta kaarteissa Mella jäi vähän junnailemaan paikalleen, joten otin tehtävän niin monta kertaa kun oli tarvis. Tein samaa vielä molempiin suuntiin, kunnes vielä loppuverkkasin kevyessä ravissa.