Virtuaalitalli Hiprakka

Unenluojan Laulu oli komea musta orhi, jolta ei luonnetta uupunut. Se oli sähäkkä ja aina täynä energiaa, mutta oikealla käsittelyllä sen kanssa kuitenkin pärjäsi hienosti. Ori on kantakirjattu toiselle palkinnolle ja se on kahminut runsaasti menestystä myös erilaisista näyttelyistä sekä tietysti kouluradoilta. Orin kipakka luonne on hieman hillinnyt sen käyttöä jalostuksessa, mutta toisaalta superrauhallisella vastaparilla on saatu potentiaalisia taitureita kouluradoille. Ori asui alkuelämänsä Suomessa, mutta muutti eläkepäiviään viettämään kasvattajansa tutun luokse Ruotsiin, jossa se myös kuoli vanhuuden tuomiin vaivoihin 24-vuotiaana. Kunnioitettava ikä.

Ääni-Pate oli poikansa tavoin suhteellisen kipakka luonne, mutta toisaalta taas antoi useamman ihmisen käsitellä itseään kunnolla. Tämä ori kilpaili aktiivisesti läpi elämänsä niin kouluradoilla, mutta myös esteradoilla. Esteet taisivat olla ehkä hieman enemmän tämän juttu. Rakenteellisesti korrekti ori oli luonteestaan huolimatta haluttua tavaraa jalostusmarkkinoilla ja jälkeläisiä sille kertyi elämänsä aikana peräti 65 kappaletta.

Unenluoja EVVK oli hieman kookkaampi tamma, säkä ylsi aina 159 cm korkeuteen asti. Suuresta koostaan huolimatta tämä oli oikea nyhverö ja kaipasikin todella paljon tsemppiä ihmisiltään suoriutuakseen milloin mistäkin. Vaikka tammalla ei juurikaan sen herkän luonteen vuoksi kilpailtu muualla kuin oman alueen kisoissa, niin jalostusarvoa sillä silti tuntui olevan. Unenluojalla on jälkeläisiä Suomessa 3 kappaletta, Ruotissa kaksi ja yksi asustelee viimeisimmän tiedon mukaan Saksassa paikallisessa ratsastuskoulussa.

Neiti Pikkumustissa on monitaituri. Luonteensa puolesta oikea helmi eikä käyttöominaisuudet sitä ainakaan pahenna. Tamma on kilpaillut menestyksekkäästi niin koulussa, esteillä kuin myös maastoesteillä. Näyttelyissäkin sen kanssa on kierretty ja kaapista löytyykin useampi hyllyllinen kultaisia ja hopeisia pokaaleja. Kantakirjasta Pikkumusta on ekalla palkinnolla. Kaiken tämän se on saavuttanut 10-vuotiaaksi mennessä. Kaalimaan Musta Uni oli Pikkumustan ensimmäinen jälkeläinen, jonka se varsoi juuri täytettyään 11 vuotta. Sen jälkeen tamma on ollut tiineenä kolmesti, yksi kuoli kohtuun, mutta kaksi veljeä Mustikselle on kuitenkin siunaantunut. Näillä näkymin jälkeläisiä ei ole tulossa enempää omistajansa mukaan.

Prinsessain-Nappari on tummanrautias herrasmies, joka viettelee eläkepäiviään ruunattuna Savonlinnan kupeessa eräällä pienellä tallilla. Ikää alkaa olemaan jo melkoisesti, mutta siitä huolimatta Nappari jaksaa pitää kuria junnuille tarvittaessa ja onkin usein mukana maastoretkillä nuorikkoja rauhoittamassa. Nuorempana edellisen omistajan aikana herra kilpaili kouluratsastuksessa jopa vaativa A -luokissa ja hamstrasi pokaaleja myös ulkomuotoa vaativissa kekkereissä. Jälkeläisiä Napparilla on tällä hetkellä 24 kappaletta, mutta pakasteita kysellään edelleen ja niitähän on jäljellä.

T.T. Mustaleski oli hieman kipakampi neitokainen, mutta kuitenkin kaikin puolin hallittavissa ja tietyllä tapaa oikein symppiskin, kunhan siihen tutustui kunnolla. Tamma eleli koko elämänsä kasvattajansa hoivissa satunnaisesti kilpaillen, joskus tuntiratsuna toimien, välillä taas varsoen ja mammalomia vietellen. Mustalesken kanssa on startattu pääsääntöisesti helpoissa koululuokissa, mutta toisaalta se oli tuttu näky pienien ratsastajan alkujen kanssa lähitienoon pienissä estekisoissakin. Vauhdikas meno rokotti välillä pisteitä, mutta opettajana tämä oli kuitenkin mahtava hevonen. Musta tamma oli 157 cm korkea ja se lopetettiin 19-vuotiaana vaikean kaviokuumeen seurauksena.

Kilpailukalenteri

40 KRJ-sijoitusta + 2 Cup-sijoitusta. Kisaura päättynyt.

20.11.2016 Hiprakka - He A - 2/50 03.12.2016 Hiprakka - He A - 5/50 12.01.2017 Romilly - He A - 3/80 09.01.2017 Kievarinkuja - He A - 1/50 07.02.2017 Teilikorpi - He A - 6/50 08.02.2017 Teilikorpi - He A - 5/50 31.05.2017 Hiprakka - He A - 4/35 06.06.2017 Hiprakka - He A - 5/35 17.06.2017 Hiprakka - He A - 1/35 18.06.2017 Hiprakka - He A - 3/35 19.06.2017 Hiprakka - He A - 3/35 08.09.2017 Hiprakka - He A - 5/40 10.09.2017 Hiprakka - He A - 1/40 16.09.2017 Hiprakka - He A - 4/40 23.09.2017 Hiprakka - He A - 1/40 23.09.2017 Team J&K - He A - 1/40 26.09.2017 Team J&K - He A - 2/40 18.10.2017 Team J&K - He C - 3/40 18.10.2017 Team J&K - He C - 3/40 20.10.2017 Team J&K - He C - 1/40 24.10.2017 Team J&K - He C - 6/40

14.07.2018 Moana part breds - He B - 1/38 20.07.2018 Moana part breds - He B - 5/31 30.09.2018 KRJ-Cup - He A - 7/228 18.10.2018 Pirunportti - He A - 1/30 20.10.2018 Pirunportti - He A - 1/30 21.10.2018 Pirunportti - He A - 4/30 21.10.2018 Moana part breds - He B - 9/100 25.10.2018 Moana part breds - He B - 2/100 31.10.2018 Riemunkirjava - He C - 6/46 31.10.2018 KRJ-Cup - He A - 22/308 02.11.2018 Riemunkirjava - He C - 1/46 03.11.2018 Riemunkirjava - He C - 2/46 05.11.2018 Riemunkirjava - He C - 6/46 07.11.2018 Teilikorpi - He B - 3/30 08.11.2018 Riemunkirjava - He C - 2/46 09.11.2018 Riemunkirjava - He C - 4/46 01.02.2019 Kuuran Suomenratsut - He A - 6/40 03.02.2019 Kuuran Suomenratsut - He A - 6/40 04.02.2019 Kuuran Suomenratsut - He A - 1/40 04.02.2019 Kuuran Suomenratsut - He A - 4/40 18.01.2019 Rushock Bog - He B - 1/30

Päiväkirjamerkinnät ja valmennukset

Kouluvalmennus

Mustis oli heti lämmittelystä pitäen kylmänrauhallinen ja keskittynyt. Se ei herpaantunut edes muista vähän puhurimmista ratsukoista, musiikista tai katsomoon istahtaneista katsojista. Nenna oli myöskin positiivinen yllätys ratsastajana; hän oli kovin nauravainen ja kehui Mustista jatkuvasti. Huomasin myös hevosen nauttivan huomiosta ja luottamuksen olevan molemmin puolin pitkäjänteinen sekä kestävä. Mustiksella oli ryhdikäs ja melko pitkä askel, mutta se ei näyttänyt ollenkaan pahalta.

Kun ratsukot ottivat lämmittelyn jälkeen pysäytyksen, kiirehdin Mustiksen ja Nennan luokse. "Huomasin pikku jutun ratsastustavassasi", sanoin ystävällisesti. "Kallistut hieman eteen ja samalla työnnät käsiä suoriksi. Istuinluusi siirtyvät taaksepäin ja painoapu häiriintyy. Muista rennot kädet. Kuvittele vaikka raippa menemään käsitaipeiden päältä ja selän takaa; se helpottaa kyynärkulman pysymistä! Ajattele koko istuntasi enemmän taakse, niin ehkä selkäkin pysyy paremmin pystyssä. Älä silti röhnötä satulassa." Varpaat Nennalla oli hyvin edessä ja nyrkit pystyssä. Mozartin musiikin alkaessa soida, katsoin kuinka hän säilyttäisi istuntansa samalla, kun keskittyisi tehtävään. Kyynärpääkulma oli nyt hyvin mukana, vaikka selkä vieläkin heilahti silloin tällöin eteen.

Käyntiharjoituksissa Nenna ja Mustis ottivat erilaisia ratsastusradan teitä. Voltit olivat pyöreitä ja käännökset tarkkoja. Mustis oli valpas ja ahkera ratsu, joten se teki mielellään mitä Nenna pyysi. Nenna kumartui usein taputtamaan ratsuaan kaulalle. "Pelkkä ohjan löysääminenkin riittää kiitokseksi", huomautin. "Jos kumarrut usein eteen, se häiritsee keskittymistä ja vie aikaa itse tehtävältä. Etkä kesken kouluradankaan voi alkaa taputella heppaasi." Nenna nyökkäsi ja ryhdisti istuntansa hienosti.

Ravin aikana ratsukko teki paljon temponlisäyksiä. Mustis lähti vähän tahmeasti lisättyyn raviin ja laskeutui takaisin liian äkkinäisesti. Ohjastin Nennaa antamaan merkin Mustikselle puolipidätteellä juuri ennen lisättyyn raviin siirtymistä. Siirtymisen tehoa lisäisi kouluraipalla kevyt kosketus pohkeen taakse, mutta mätkäistä ei saa. Toistuvien harjoitusten, sekä vielä pikaisen tehotreenauksen (pysähdys, ravi, pysähdys) jälkeen Mustis alkoi jo näyttää kuinka se kinttu nousee särmikkäästi sävelten tahdissa. Myös istunnan kovettaminen ja pieni ote kuolaintuntumalta riitti lisätyn tiputtamisen tavalliseen raviin.

Laukassa Mustis vähän kompuroi, mutta se johtui kokoamisen puutteesta. Kun Nenna keräsi rohkeasti enemmän ohjaa käteensä ja ajoi samalla takaa eteen, Mustis pyöristyi ja laukka muuttui pyörivämmäksi. Se sopi hyvin tahtiin ja Nenna näytti hienot väistätykset tunnin lopuksi.

Kouluvalmennus

Mustis oli verryttelyn aikana hieman kuumahko vastoin tapojaan ja Nenna saikin tehdä puolipidätteitä jatkuvasti pitääksesi tamman aisoissa. Siirtymisten kanssa ei näyttänyt olevan suurempia vaikeuksia, toivoisin kuitenkin vielä tarkempaa valmistelua vaikka joskus tuntuisi ettei hommasta näytä tulevan mitään.

Itse ratsastit hienosti hieman malttamatonta tammaa ja muotoa Mustiksesta löytyikin, kunhan neiti hieman pääsi työnteon makuun. Lopputunnista tamma kulki upeasti tasapainossa ja selkä sekä takaosa tekivät kiitettävästi töitä.

Hienoaa kehitystä tapahtui koko valmennuksen aikana, mutta toivoisin että Nenna sinun ryhtisi pysyy hyvänä myös siirtymisten aikana, etkä kiirehtisi ratsun edelle nojaamalla hieman eteenpäin. Tyytyväinen olen kuitenkin käsiesi ja jalkojesi asentoon, eivätkä nämä tee turhia apuja tai häiritse ratsun työskentelyä.

Kouluvalmennus

Tällä kertaa maneesiin astelikin minulle aivan tuntematon ratsukko. Mustikseksi esitelty hevonen tuntui olevan pirteä ja vilkuili uteliaana uutta paikkaa. Muutaman minuutin alkukävelyiden jälkeen ratsukko aloitti kevyessä ravissa verryttelyn.

Ratsastajalla oli hieman hakemista ohjastuntuman kanssa, aluksi oli kovin vaikeaa säilyttää tasaista otetta suusta mikä häiritsi Mustista. Teimme töitä ratsastajan istunnan kanssa, sen vakauttamiseksi ja käsien paikoillaan pitämisen auttamikseksi.

Työskentelimme tunnin aikana aluksi harjoitusravissa, paljon voltteja, taivutuksia ja puolipidätteitä, yritimme saada ratsua vähän myötäämään niskastaan ja taipumaan parempaan muotoon.

Kunnollisen työskentelyn jälkeen Mustis alkoikin enemmän rentoutua ja hakeutua alemmas kuolaimelle. Laukassa jatkoimme samaa työskentelyä tehden töitä ratsun perusmuodon kanssa, samoin kuin minä jatkoin ratsastajan neuvomista istunnan kanssa.

Kokonaisuudessaan ratsukko teki töitä keskittyneesti ja parannusta tapahtui näkyvästi.

Itsenäistä ratsastusta

Kevään aamuauringossa astelin Mustiksen kanssa kentälle. Olihan se edelleen hieman kostea, mutta huomattavasti kuivempi kuin viime viikolla ja aivan käyttökelpoinen. Johan tässä on tämä märkä talvi tuupattu menemään maneesissa, joten nyt en sinne enää suostu kaivautumaan, vaan haluan nauttia auringosta.

Kentällä kapusin odottavan Mustiksen selkään. Taisi neitikin olla jo valmis touhuamaan, tai ainakin se vaikutti kovin energiseltä ja valppaalta minua odotellessaan. Neidin korvat ahmivat lähiympäristön ääniä urakalla ja silmissäkin pilkahteli selkeä riemu. Viimeinkin olimme valmiit aloittamaan ja kehoitin Mustiksen uralle kävelemään.

Alkuun meno oli hieman vaihtelevaa, tamma ei oikein tiennyt, että olisiko se halunnut vain nautiskella auringossa rauhassa vai halusiko se töihin. Lopulta minä tein päätöksen sen puolesta, kokosin ohjia ja aloin patistamaan löntystävää tammaa pohkeilla eteen päin. Muutamien kierrosten jälkeen alkoi tamma tuntumaan siltä, että nyt oli hänkin mukana. Vaihtelimme suuntaa puolivolteilla, pysähdyksiä tehtiin, tempon vaihteluita.

Antaessani käskyn raviin, Mustiksen korvat nousivat lopullisesti pystyyn ja tamman olemus muuttui heti huomattavasti ryhdikkäämmäksi. Se oli kuulolla jokaisella aistillaan ja odotti selästään ohjeitani.

Mustiksen kanssa ei olekaan aikoihin ratsasteltu kentällä niin sanotusti kunnolla, vaan se on koko talven ollut enemmän ja vähemmän höntsyilyä ja ajan kuluttamista sekä suurimpien energioiden purkua. Hävettää oikein myöntää, että tämän talven on tämäkin neiti päässyt luistamaan työnteosta lähes kokonaan. Jotta ei tulisi liian rankkaa aloitusta kerrasta, niin päätin, että tänään voisimme kiemurrella oikein urakalla ja palautella perusasioita yhteistyöskentelystä mieleemme. Luvassa olisi siis loivaa kiemurauraa. Normaalisti olisin valmistautunut tähänkin ja laitellut ämpäreitä ja tötsiä kentälle, mutta nyt päätin, että koitetaan alkuun ilman niitä.

Ravattuamme tovin, hidastin käyntiin ja aloin ohjaamaan tammaa kunnolla kulmiin. Alkuun meinasi olla hieman hankalaa sekin homma, mutta kun Mustis pääsi jujuun kiinni, niin alkoi kulmatkin menemään kivasti. Tämän jälkeen sitten koukkasimme hieman uralta kentän sisälle lyhyellä laidalla, josta taas palasimme seuraavaan kulmaan ja ratsastimme sen syvään. Pitkällä sivulla aluksi menimme samaa settiä vain käynnissä, mutta pian hoksasin, että se oli jo liian helppoa ja jatkoimme lyhyet sivut käynnissä, pitkät ravissa. Suuntaa vaihdoimme muutamaan kertaan.

Huomatessani, että Mustis alkaa olemaan hiessä, annoin sille pienen hengähdystauon. Eihän tämän tarkoitus ollut rapakuntoista mammaa kokonaan hengiltä rääkätä. Pian jatkoimme harjoituksia ja otimme pitkien sivujen ravipätkien tilalle pohkeenväistöjä. Tämäkin sujui periaatteessa aivan hienosti, mutta hetkittäin huomasin, että alkoi Mustikselta joko mielenkiinto tai ruuti loppua ja suoritukset heikkenivät tasaiseen tahtiin loppua kohden. Päätin armahtaa sen, johan tässä oli tunnin verran hinkattu lähes samaa asiaa.

Loppuverkat kävimme kävelemässä läheisillä maanteillä kaikessa rauhassa. Ihastelimme keväisiä peltoja ja järveä, jossa jäätkin alkoivat olemaan jo sulaneet. Ihmettelin puoliääneen mutisten myös sitä, että miten ihmeessä järvi on yleensäkään päässyt jäätymään, kun koko talven aikana oli hajanaisia pakkaspäiviä ehkä maksimissaan 10 kappaletta. Niin tai näin, rentouttavan loppulenkin päätteksi saavuimme takaisin tallille ja palkitsin Mustiksen kasalla rapsutuksia ja päiväheinien sekaan jemmasin muutaman porkkanan, jotka tamma kuitenkin onnistui kaivamaan heinistään yllättävän ripeästi päästyään tarhaan.

Pikakuulumisiet

Mustis ja muutama muu tamma kirmailivat tarhassa kevyessä pakkasessa useamman tunnin. Jonkin aikaa touhua seurasin, mutta pian alkoi kylmyys nipistellä poskiani, joten suuntasin talliin. Heittelin tammoille heinät verkkoon, kaurat kippoihin ja lopulta kävin saalistamassa Mustiksen sisälle, jotta pääsisimme harjoittelemaan muutamia koululiikkeitä yhdessä sekä muutenkin treenaamaan alkavaa kilpakautta varten.

Tamman syödessä harjailin sen priimakuntoon, kunnes aloin heittelemään satulaa selkään ja kuolaimia suuhun, pintelitkin kerkesin käärimään sen jalkoihin. Maneesissa kaarsin keskelle, jossa kapusin rauhallisen tamman selkään.

Kuuliaisen ratsastustuokion jälkeen suuntasin vielä maastoon loppukäynneille. Rauhallista kävelyä maantiellä, jonne oli jo hieman satanut lunta. Me molemmat nautimme kävelystä ja ajatuksissani meinasimme kävellä hieman pidemmät loppukäynnit. Nopsaan käänsin tamman ympäri ja pian olimmekin tallin pihassa, kiitin ratsailta ja vein tamman talliin.

Varusteista vapautuessaan tamma kävi jälleen kinni heiniinsä, joita oli jäänyt syömättä ennen kuntoilua. Jätin tamman syömään rauhassa ja tiputin sille vielä palasen porkkanaa kippoon ennen kuin poistuin paikalta kokonaan.

Tänään ratsastaminen sujui vallan hienosti tamman kanssa ja aloinkin pikkuhiljaa suunnittelemaan ensimmäisiä yhteisiä kisojamme, joihin varmasti vielä aikaa menisi jonkin verran, mutta uskoisin meidän kohta jo olevan valmiit kokeilemaan onneamme, ja etenkin taitojamme.