Virtuaalitalli Hiprakka

Vitsiniekasta VIIS muutti Nenna omistukseen heti varsana jo. Ori oli taitava kouluratsu ja puski tuomareiden silmää miellyttäen jopa vaativan luokan ratoja lävitse. SLA-I -palkittu ori astui lyhyen elämänsä aikana vain muutaman tamman ja toistaiseksi hällä onkin vain yksi jälkeläinen. Ori menehtyi suhteellisen nuorena, juuri ennen kuin olisi päässyt kunnolla astutushommiin. Ori otti livohkat laitumelta pelästyttyään laitumelle tunkeutuneita susia ja peloissaan rynnisti jalkansa rikki. Valitettavasti orin kintusta ei olisi ehjää saatu, joten omistaja nappasi pakasteita talteen ja päästi orin tuskistaan.

Veikan Vitsaus on oikein komea ruunikko ori, jonka säkä kohoaa 158 cm korkeuteen. Lempeä ja hyväkäytöksinen ori kilpaillut vaativissa koululuokissa poikansa tavoin ja kahminut aimokasat pokaaleja ja ruusukkeita. Jälkeläisiä oriilla tiettävästi on kolme kappaletta ja edelleen se elelee Kirsiinan omistuksessa Kelokorvessa.

Vieterin Viksaus tunnetaan hienosta kilpaurastaan kouluratsastuksen parissa. Vieterin Viksaus oli suomenhevoseksi iso, 168cm korkea punarautias ori, joka tunnettiin isona lempeänä jättinä. Luonteeltaan hyvin rauhallinen Viksaus antaa kenen tahansa käsitellä itseään ja se suorastaan rakastaa tallitytöjen rapsutteluja. Kilpaurallaan Viksaus kierteli menestyksekkäästi kouluratsastuskisoissa ja kävi pyörähtämässä myös näyttelykehissä muutaman tittelin verran. Jalostusurallaan Vikseri on tähän mennessä jättänyt jälkeensä 6 varsaa, joista jokainen on menestynyt kouluratsastuksessa. Vikseri on periyttänyt jälkeläisilleen rauhallista luonnetta ja upeaa liikettä. (Viksauksen osuus © shin)

Sailan Veera oli vaaleanpunarautias tamma, joka hurmasi ihmisiä lempeällä luonteellaan. Se oli kaikkien kaveri ja todella yhteistyökykyinen tilanteessa kuin tilanteessa. Veera kilapili nuorempana kouluratsastuksessa vaativissa luokissa, otti muutaman orin vastaan ja vanhemmiten siirtyi kasvattajansa tutulle ratsastuskouluun. Siellä tamma eleli pitkään tyytyväisenä kaikesta huomiosta ja menehtyi vanhuuden tuomiin vaivoihin peräti 23-vuotiaana.

Teinirinsessa on kuvankaunis liinakko koulutamma, joka on myöskin sarallaan kilpaillut menestyen helppo a -luokissa. kantakirjausta tamman kanssa ei ole koskaan koitettu, mutta jälkeläisluokka tällä on C ja kouulratsastuksen lajilaatuarvostelussakin tamma on palkittu hienosti kakkospalkinnolla. 152 cm korkea Rinsessa kiersi alkuelämänsä aikana useassa kodissa, kunnes Penelopeia tarjosi hälle pysyvän kodin. Alun hankaluuksien jälkeen tamman yhteistyökyvykkyys nousi kohisten ja lopulta siitä kuoriutuikin oikea helmi, niin taitojensa kuin myös luonteensa puolesta. Jälkeläisiä Rinsessalla on kolme kappaletta, joista Vitsi on ensimmäinen.

Touhotus on 152-senttinen komistus punarautiaalla karvapeitteellä. Aikoinaan kouluradoilta tämä ori on napsinut lukemattomat määrät sijoituksia eikä esteradoillakaan (80 cm) huonosti mennyt. Näyttelykehistä on käyty hakemassa muutamia sertejä ja kantakirjaan Touhotus hyväksyttiin toiselle palkinnolle. Menestystä siis riitti ja hyvän luonteensakin puolesta se oli oiva otus jalostuskäyttöön. Jälkeläisiä tällä moniosaajalla on peräti 26 kappaletta, joista osa kilpailee aktiivisesti koulu- tai esteradoilla, osa on puolestaan harrasteratsuina jossain päin Suomea.

Lakkaprinsessa oli kuvankaunis, vaaleanrautias liinakko. Luonteeltaan se oli hieman ailahtelevainen, mutta kuitenkin täysin siedettävä. Ärsyttävinä piirteinä tammassa pidettiin tylsyyteen temppuilua, joka ilmeni hoitajan näykkimisellä sekä harjapakin viskelynä, mikäli oli karsinassa vapaana hoitotoimenpiteiden aikana. Kouluradoilla Lakkaprinsessa kilpailu helppoja luokkia kohtalaisesti menestyen ja hyppäsi hieman paremmin menestyen 80 cm rataesteitä. Startattiimpa tamman kanssa muutamia kertoja maastoesteilläkin, joista se puolestaan napsi jokaisella kerralla palkintopokaalin matkaansa, 2/3 kerrasta sen kultaisen. Jälkeläisiä tälle tammalle siunaantui peräti 7 kappaletta.

Kahmon Helmihalla on pienehkö suomenhevostamma, vain 150 cm korkea. Tamman karvapeite on nätin tummanrautias ja päätä koristaa turpaa kohden kapeneva piirto. Sirohko tamma on luonteeltaan kohtalaisen leppoisa, se ei turhia hötkyile, vaikka ratsastaessa saattaakin alkuun hieman testailla rajojaan. Hupiukko on Hallan ensimmäinen ja tällä hetkellä ainoa jälkeläinen, mutta tulossa on sisaruksia. Nennan omistama neitokainen on kilpaillut kouluradoilla helppo a -luokissa menestyen ja kantakirjaankin tamma on saatu toiselle palkinnolle hieman Hupiukon syntymän jälkeen.

Haamupehtori on pienhevoskokoinen rautiaankimo komistus. Ori on kantakirjattu kolmannelle palkinnolle ja omistajansa Leahiiin kanssa se on kiertänyt lukuisia koulukisoja porrastettujen kisojen puolella saavuittaen maksimitasonsa eli tason 5. Helppo A -luokat tamma suorittaa kuin vettä vain, mutta jostain syystä vaativissa luokissa ei ole startattu kertaakaan, vaikka potentiaali varmasti sinnekin riittäisi. Ori hyppää myös taidokkaasti pieniä ratoja ja on kahminut sijoja myös siltä saralta. Luonteeltaan ori on jääräpäinen kuin muuli ja viekas kuin kettu iomistajansa sanoin. Helmihalla on tällä hetkellä Haamupehtorin ainoa tammavarsa, veljiä Hallalla on kaksi kappaletta.

Pehtoori on pieni valkea ilmestys, joka pienhevosen koostaan huolimatta vetää vertoja hevosenkokoisille sisukkaalla luonteellaan. Oria voisi kuvailla vaikka kuinka monella adjektiivilla, jotka liittyvät itsepäisyyteen, päättäväisyyteen ja temperamenttiin. Esteitä sekä koulua kilpaillut Pehtoori omaa jäntevät, vahvat liikkeet, joissa on paljon lennokkuutta – eritoten laukassa. Ratsuna ori on kuitenkin hyvin vahva, mikä vaatii ratsastajalta nopeaa apujen käyttöä. Jos Pehtoorille erehtyy antamaan liikaa tilaa tai unohtaa pitää sen ruodussa koko ratsastuksen läpi, voi itsensä löytää pian hiekkaa maistelemasta. Itsepäisyyttä on esiintynyt paljon myös orin jälkeläisillä, jotka ovat perineet isältään luonteen lisäksi kykyjä este- sekä koulukentille.

Henkityttö on hyvin mielenkiintoinen kilparatsu, vaikka nykyään se jo eläkkeellä onkin. Rautiaankimo Pimu saattoi aiheuttaa ensinäkemällä epäilyksiä sen todellisesta tasosta. Tamma ei ole mitenkään neitimäinen – pikemminkin se näyttää viereisten tarhojen oreille, miten tarhassa riekutaan ja käydään omistajan hermoille. Ratsuna Pimu osasi myös kokeilla kärsivällisyyttä, ja vaati useammalta ratsastajalta hikeä ja kyyneliä. Kaikki ne yleensä osoittautuivat sen arvoisiksi, sillä jos vain jaksoi hyväksyä, että tulokset vaativat aikaa, sai kaikella ahertamisella kiitokseksi hienoja kisakokemuksia tamman kanssa. Kilparatsuna Pimu oli aivan omaa luokkaansa, ja usein sillä oli isompi voitonhalu kuin ratsastajallaan. (Henkitytön ja Pehtoorin osuus sukuselvityksesta © leahiii)

em>Helmilintu on koulupainotteinen voikko tamma, jonka säkökorkeus on 154 cm. Kummoisesti tamma ei ole näyttelyissä menestynyt eikä sitä toistaiseksi ole kantakirjatukaan, mutta käyttöhevosena se on ihan parasta A-luokkaa. Kouluradoilla Helmilintu on tuttu näky omistajansa Leahiiin kanssa ja menestystä sieltä onkin tullut sen verran, että rakenteellisen arvioinnin "puutteet" on pystytty ohittamaan näyttöjensä avulla. Tasainen, vaikkakin heiman hömelö luonne, on hurmannut tamman käsittelijät kautta aikojen.

Helmekäs on hyvin kaunis ori voikonkimoine karvapeitteineen, mutta hyvin jääräpäinen ori, joka menettää hermonsa heti, jos ei saa tahtoaan läpi. Isoegoinen, Kalleksi kutsuttu ori vetää turhan usein montakin hernettä nenäänsä; ratsastaessa se alkaa vääntelehtiä ja protestoimaan työntekoa tipsutellen eteenpäin tuli hännän alla. Kalle tahtoo olla vähän joka tilanteessa oikea hienohelma ja esittää pelkäävänsä kaikkea mahdollista. Orin huonot puolet kuitenkin unohtuvat siinä vaiheessa, kun ratsastuksessa pääsee diivailun ohi: Kalle on pohjimmiltaan herkkä ratsu, jolla on erittäin pehmeä ravi. Useampi jälkeläinen on isältään perinyt voikkoa tai kimoa väritystä sekä kapasiteettia koulupuolella, mukavista askellajeista puhumattakaan.

Linnunlaulu on enkelin vaaleanrautias ilmentymä. Äärettömän kiltti ja herkkä tamma vaatii lähestulkoon silkkihansikkailla käsittelyä, ettei se vain mene rikki. Jopa hieman yliherkkä Lahja on utelias, mutta eipä se juuri mihinkään uskalla ikinä mennä. Helppohoitoinen tamma on ehdottomasti, sillä eihän se harjatessakaan mitään muuta tee kuin seiso. Ratsuna Lahja on reipas, mutta useimmille liiankin herkkä pohkeelle. Istunta-avut ovat tamman kanssa kaiken a ja o – silti Lahja sopii enemmänkin yhden ihmisen ratsuksi. Kilpailukentillä tamma on käynyt pyörähtämässä helpoissa koululuokissa, mutta mitään varsinaista kilpauraa sille ei ole kehittynyt; yliherkkyys ei ole eduksi kilpailupaikalla. (Helmekkään ja Linnunlaulun osuus sukuselvityksesta © leahiii)

Kilpailukalenteri

40 KRJ-sijoitusta + 2 KRJ-cup -sijoitusta

Päiväkirjamerkinnät ja valmennukset